• Huovasta

Huovasta

Huovasta

Huopaa vai huopaa?

- Kas tässäpä pulma. Kuulemme usein kysymyksiä, että mitä se huopa sitten oikein on. Ensimmäisenä suomalaiselle sanasta huopa tulee mieleen viltti, se sohvan selkänojalla lepäämä villalangasta kudottu kangas, joka myös filttinä tunnetaan. Seuraava ajatus vie kohti kenkiä – huopatossut, ne nyt ainakin ovat huopaa. Ja niinhän ne ovatkin. Ja niin kuin on huopatossujakin moneen lähtöön, niin on huopiakin. Käykääpä vaikka katsomassa huopatossuja Huopaliike Lahtisen tai Alhon Huopatehtaan sivuilla. (Ja niistä kattohuovista ei nyt edes keskustella.)

Puhutaanpa hieman lisää huopaa. Meillä täällä Koskenpäällä huopavalikoimat pitävät sisällään useampaa sataa sorttia huopaa. Huopaa voidaan valmistaa useista kuiduista, niin synteettisistä kuin luonnonkuiduistakin ja sitä voidaan valmistaa niin teollisesti kuin käsityönäkin. Kädentaidoista puhuttaessa puhutaan huovuttamisesta ja teollisessa valmistuksessa puhutaan sitten vain valmistusprosessista. Käsin valmistetaan useimmiten vain villakuiduista.

Teollisessa huovan valmistuksessa meillä pidetään kiinni parista seikasta – valmistustapoja on kaksi – neulaaminen ja vanuttaminen. Villahuopa valmistetaan vanuttamalla, jolloin sen valmistusprosessi perustuu perinteiseen huovutusmenetelmään, kuten käsityössäkin – yksinkertaistettuna: kosteutta, lämpöä ja liikettä.

Neulaaminen puolestaan perustuu kuivahuovutukseen. Neulojen väkäset tarttuvat suomuiseen kuituun ja kuidut sekoittuvat toisiinsa ilman vettä. Näin valmistuvat useat huopaiset kuitukangasrakenteet. Neulaaminen on mahdollistanut erilaisten synteettisten kuitujen käytön ja teollisen huopatuotannon monipuolistumisen.

Huopatehtaan valikoimien villahuovat valmistetaan vanuttamalla ja synteettiset huovat useimmiten neulaamalla. Toki vanuttamalla valmistetuissa huovissa löytyy myös kuitusekoituksia, mutta näissäkin on villan osuus useimmiten erittäin korkea. Neulaamalla valmistetaan myös Koskenpään Huopatehtaan KH-rakennusnauha – se on matalan tiheyden polypropeenihuopaa.

Villasta

Seuraava ote valaisee hieman villan tunnettuja ominaisuuksia. Kuvaus on Iina Jokelan (Tekstiili- ja vaatetustek. ins, tekstiilitekniikan DI) opinnäytetyöstä Koskenpään Huopatehtaalle (2006, 5-6):

Villakuidun ominaisuuksia

Villan molekyyliketjun jousto vaikuttaa villan kimmoisuuteen. Sen luonnollinen joustavuus on suurempi kuin minkään muun kuidun. Villalla on ainutlaatuinen kyky palautua alkuperäiseen muotoonsa, mikä vaikuttaa suuresti villan käyttömukavuuteen. Villavaate mukailee ihoa ja antaa käyttäjilleen liikkumavapautta. Matoissa villakuidut säilyvät vuosia kimmoisina. ( Mielonen 2005b, 10-12.)

Villalla on hyvä kosteuden imukyky, mutta samalla se hylkii vettä. Villan luonnollinen rasvaisuus sekä ulkokerroksen suomut tekevät villasta vettä hylkivän. Mikroskooppiset reiät villakuidussa puolestaan päästävät vesihöyryn läpi. Villa voi näin imeä höyrynä kosteutta itseensä jopa kolmanneksen painostaan tuntumatta märältä. Kastuessaan villa alkaa tuottaa lämpöä, joten märkä villa ei edes tunnu kylmältä. Kosteushöyryn imukyvyn ansiosta villa eristää, sekä lämpöä, että kylmyyttä. Kosteuden imukyvyn lisäksi villakuitujen poimutus pitää ne erillään toisistaan, jonka seurauksena kuitujen väliin jää pieniä ilmataskuja, jotka toimivat hyvänä eristeenä. Myös villan kiharuus vaikuttaa villan lämmöneristyskykyyn. Mitä kiharampi villa on, sitä enemmän siihen jää ilmaa. Edelleen ilma on yksi parhaista luonnosta löydetyistä eristeistä. (Ågren 1981, 45-46; Mielonen 2005b 10-12.)

Kylmällä ilmalla villavaatteen kuidut imevät kosteuden itseensä ja pitävät näin ihon kuivana. Villan ja ihon väliin jää näin kuiva ilmakerros joka auttaa yhdessä kuitujen väliin muodostuneiden ilmataskujen kanssa pitämään kehon lämpimänä. Kuumalla ilmalla imeytymisprosessi pitää kehon viileänä. Hikoilu on kehon luonnollinen viilennys mekanismi. Villan solut imevät kehon höyryjä ja näin auttavat alentamaan kehon lämpötilaa samalla villan ilmataskut eristävät ulkoista lämpöä mikä puolestaan tasaa kehon lämpötilaa. ( Mielonen 2005b, 10-12.)

Villalla on myös kyky vastustaa sähköisyyttä. Koska villa imee kosteutta ilmasta luonnostaan, niin silloin sen staattisen sähkön kerääminen pienenee. Tästä johtuu villan lian hylkiminen. Kun villa ei sähköisty, ei se myöskään kerää pölyä eikä nöyhtää ilmasta. Lisäksi ulkokerroksen suomut ja kuidun kiharuus estävät likaa pääsemästä kuidun pinnan läpi. ( Mielonen 2005b, 10-12.)

Villa on luonnollisesti paloturvallista, eikä sitä tarvitse erityisesti käsitellä. Villa on vaikea saada syttymään, mutta jos se syttyy, se ei leimahda eikä pidä tulta yllä. Villa ei palaessaan sula ja sillä on erinomainen tukahtumisominaisuus. ( Mielonen 2005b, 10.)

Villakuidun hankauksen ja kulutuksen kesto ei yleisesti ottaen ole hyvä. Keskihieno villa, mikä saadaan lampaan peitinvillasta, on parhaiten kulutusta kestävää. Villakuitujen lujuuteen ja hankauksenkestoon vaikuttavat lämpö, auringonvalo, mikro-organismit ja kemialliset aineet. (Ågren 1981, 45.)

LäHTEET: Mielonen S 2005a. Merino. FILTTI Suomen Huopayhdistys, jäsentiedote 1/2005 Mielonen S 2005b.Villakuidusta tietoa. FILTTI Suomen Huopayhdistys, jäsentiedote 2/2005 Ågren K 1981. Huopatyö, eli miten villasta tehdään huopaa. ICA-förlaget AB. Kustannusyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu.

Synteettiset huovat

Neulaamalla valmistettavissa synteettisissä huovissa käytetään yleisimmin valkoista polyesterikuituja. Muita yleisiä kuituja ovat polypropeeni ja viskoosi, joka on luonnosta peräisin oleva selluloosapohjainen, mutta jalostettuna ei kuitenkaan varsinainen luonnonkuitu, kuten selloloosa. Synteettisten huopien valikoima on erittäin laaja ja niiden valmistusta voidaan yksilöidä erilaisiin tarpeisiin kehitysyhteistyössä. Synteettiset huovat ovat yleisiä muun muassa autoteollisuudessa ja metalliteollisuuden laitteistoissa ja ne soveltuvat tuhansiin erilaisiin käyttökohteisiin. Yleisiä käyttökohteita ovat erilaiset teollisuuden kuljettimet, pyyhkimet, suodattimet ja tiivisteet. Synteettisten huopien kustannukset vaihtelevat myös suuresti kohtuuhintaisista polyesterihuovista arvokkaisiin aramidi- ja melamiinikuituhuopiin.

Teollisia huopia valmistetaan myös hyvin erityisillä ominaisuuksilla, kuten korkea lämmönkesto, palamattomuus, erittäin voimakas kulutuksen kesto tai vaikkapa anti-bacteriset ominaisuudet. Erilaisia ominaisuuksia saadaan aikaiseksi paitsi kuituyhdisteillä myös erilaisilla kemiallisialla käsittelyillä. Yleisimpiä käsittelyjä ovat erilaiset pinnoitteet esimerksi öljyn- ja lianhylkivyyden parantamiseksi sekä hartsien lisääminen kovien synteettisten huopien aikaansaamiseksi. Lisäksi huopien veto- ja murtolujuutta voidaan kasvattaa tukikudosrakenteilla.

Kuiduista

Polyesteri on suosittu kuitu paitsi ominaisuuksiensa myös hyvän saatavuuden, ja kohtuullisen hintansa ansiosta. Kuidun ominaisuuksiin kuuluu muun muassa lähes sadan asteen työskentelyalue. Polypropeenilla on puolestaan parempi kemiallinen kestävyys, vaikka sen työskentelyasteet ovat polyesteria alhaisemmat, saatavuus väreissä on myös huomattavasti polyesteria parempi.

Vaativimpiin olosuhteisiin ja käyttökohteisiin huovissa käytetään sellaisia kuituja ja kuituseoksia, jotka sisältävät muun muassa meta- ja para-aramidikuituja sekä melamiimikuituja. Näillä kuiduilla saavutetaan erittäin korkeita työskentelylämpötiloja tai kulutuskestoluokkia, valmistetaan palamattomia ja viiltosuojaukseen soveltuvia huopia. Käyttökohteet löytyvät usein metalliteollisuuden jalostusprosesseista tai erilaisista korkean palo- ja henkilöturvallisuuden vaatimista kohteista.